OLYMPIASOIHDUN MATKA 72 METRIN KORKEUTEEN
Helsingin olympiakisojen avajaiset pidettiin 19. heinäkuuta 1952. Taivas vihmoi vettä ja Olympiastadion hytisi koleudesta. Yli kaksi tuntia kestäneen avajaisjuhlan koskettavin hetki oli olympiasoihdun tulo Stadionille. Soihdun tuojan nimi pidettiin salassa viimeiseen asti. Ennen tätä hetkeä oli tapahtunut paljon. Olympiatuli sytytettiin 25. kesäkuuta Kreikan Olympiassa, josta vaiherikas soihtuviesti kulki Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta kohti Helsinkiä. Pituudeltaan reitti oli 7670 kilometriä, josta 4725 kilometriä edettiin viestinä. Soihdunkantajia oli kaikkiaan 3372.
Paavo Nurmi
Kun maratonportista ilmestyi Stadionille Juoksijain Kuningas Paavo Nurmi, täysi stadionyleisö puhkesi korviahuumaaviin suosionosoituksiin. 55-vuotias Nurmi kiersi rataa jäntevästi askeltaen ja tulisoihtua kantaen. Hän pysähtyi eteläkaarteessa sijainneen tulipadan kohdalla, veti henkeä ja kurkottautui sytyttämään tulen. Tämän jälkeen hän jatkoi juoksuaan soihtu kädessä tornin juurelle, jossa hän ojensi sen Martti Laitiselle ja tokaisi: ”Siinä on sulle!”
Ponnistuksen 23-vuotias tukimies lähti kiipeämään tornin kierreportaita ylöspäin. Kaikkiaan Laitinen nousi kuusi ensimmäistä kierrosta ja antoi soihdun Åke Forsbergille, Kiffenin 27-vuotiaalle keskushyökkääjälle. Edellisenä vuonna SM-sarjan maalikuninkuuden voittanut Forsberg nousi torniportaita myös kuusi kierrosta. Forsbergin jälkeen oli Työväen Mailapoikien (TMP) kokeneen pesäpalloilijan, 31-vuotiaan Onni Sallisen vuoro. Hän oli jo aiemmin kisojen aikana osallistunut Stadionilla käytyyn pesäpallon näytösotteluun, jossa Sallinen pelasi TUL:n joukkueessa siepparin tontilla.
Kunniatehtävä - Lauri Lehtinen vei olympiasoihdun Hannes Kolehmaiselle
Lauri Lehtiselle koitui Helsingin olympiakisojen avajaispäivänä mieluinen kunniatehtävä. Hän oli viimeinen lenkki niistä neljästä urheilijasta, jotka veivät Paavo Nurmen Olympiastadionille tuoman olympiatulen ylös torniin. Siihen aikaan 24-vuotias Lauri Lehtinen toimi tämän neljän palloilijan muodostaneen ”viestijoukkueen” ankkurina. Hänen tehtävänään oli viedä soihtu huipulla odottaneelle, Suomen maailmankartalle Tukholman olympiakisoissa 1912 juosseelle Hannes Kolehmaiselle. Hannes Kolehmainen sytytti olympiatulen ylhäällä tornissa palamaan koko kisojen ajaksi.
Lehtinen kertoo yllättyneensä, kun HJK:n johto otti häneen yhteyden kysellen halukkuutta tehtävään. ”En empinyt hetkeäkään vastauksessani.” Kisojen soihtuviestikomitea oli päätynyt antamaan soihdun viemisen torniin kolmen helsinkiläisen jalkapalloseuran HJK:n, Kiffenin ja Ponnistuksen sekä yhden pesäpalloseuran TMP:n pelaajille. Seurat saivat valita oman edustajansa itse.
Muutama viikko ennen H-hetkeä nämä neljä palloilijaa kokoontuivat Stadionilla, jossa käytiin koko prosessi läpi. ”Emme me varsinaisesti harjoitelleet mitään, kunhan katsottiin paikat ja kunkin tehtävä”, Lehtinen kertoo. ”Minulle sopi tämä ankkurin rooli mainiosti, se tuntui erityiseltä kunnianosoitukselta.”
Avajaispäivänä urheilijat saapuivat Stadionille muutama tunti ennen ohjelman alkua. ”Pukeuduimme maajoukkueasuun, hörpimme kahvia ja aloimme odottaa”, Lehtinen toteaa ja myöntää tunteneensa mahassa jonkinlaista kipristelyä. ”Kunto oli hyvä, joten kuuden kierroksen nousemiseni sujui vaivatta.” Kun Lehtinen ojensi soihdun Hannes Kolehmaiselle, tämä ei sanonut sanaakaan, nyökkäsi vain kevyesti ja sytytti tulen pitkällä sauvalla tulimaljaan, jossa se paloi olympiatunnelmaa kohottaen koko kisojen ajan. ”Tämän jälkeen tulimme alas hissillä, vaihdoimme siviilivaatteet päällemme ja nousimme hissillä takaisin tornin ylätasanteelle seuraamaan sieltä avajaisten jatkumista.”
Lauri Lehtinen pelasi koko pitkän uransa vuodesta 1943 vuoteen 1962 Helsingin Jalkapalloklubin (HJK) riveissä. Väkevänä keskuspuolustajana tunnettu Lehtinen oli jalkapallokenttien hahmo ison kokonsa ja tyylikkyytensä johdosta. Hän edusti Suomea 27 A-maaottelussa.
Rauhanenkeli
Yhdistetty olympiakuoro kajautti Martti Turusen johdolla Jaakko Linjaman, Toivo Lyyn sanoihin säveltämän Olympiahymnin. Sitten tapahtui jotain aivan odottamatonta. Radalle ilmestyi maratonportin luota yleisön joukosta valkopukuinen nainen, joka toinen käsi ylhäällä ja toisella taas hepeneitään kannatellen lähti kiertämään rataa kohti pääkatsomoa. Kenenkään ehtimättä estää hän nousi puhujakorokkeelle ja aloitti: ”Ystävät, ladies and gentlemen.” Tässä vaiheessa hänet saatettiin sivuun. Tämä ”rauhankyyhkynen” oli 23-vuotias Barbara Rotraut-Pleyer. ”Kaikki me hätkähdimme, mutta välikohtaus ei vienyt kuitenkaan mitään pois avajaisten juhlavasta tunnelmasta”, rauhallisista eläkepäivistä nauttiva Lehtinen toteaa lopuksi.
Kuvat: Stadion-säätiö, Urheilumuseo ja Helsingin kaupunginmuseo/Bonin Volker von
