SUUREN LUOKAN VOIMISTELUNÄYTTÄMÖ
Olympiastadionilla on koettu vuosikymmenten mittaan lukuisia komeita voimistelunäytöksiä. Esitykset ovat muuttuneet kurinalaisista yhteisnumeroista elämykselliseksi liikunnan virraksi. Gymnaestrada sopiikin erinomaisesti stadionin voimisteluperinteiden jatkajaksi.
Stadionin vihkiäisjuhlan ohjelmaan 12.6.1938 voimisteluesitykset kuuluivat itseoikeutetusti. Voimistelun asema liikuntakulttuurissa oli vahva maan komeimman urheilunäyttämön valmistuessa. Suomen Voimistelun Suurkisat alkoivat neljä päivää vihkiäisten jälkeen.
Stadionilla järjestettiin osa näytöksistä ja sillä pidettiin myös päätösjuhla 18. kesäkuuta. Koolla liki 10 000 voimistelijaa. Mukana oli kansainvälisiä vieraita yli kymmenestä maasta. Suurin vierasjoukko tuli Virosta. Suurkisoista valmistui myös lyhytelokuva.
Voimistelun asema oli vahva myös TUL:n liittojuhlassa 1946 ja SVUL:n suurkisoissa 1947 yhteisesitykset olivat liian mittavia toteutettavaksi stadionilla. Molemmat nähtiin Pallokentällä. Järjestöt halusivat näyttää joukkovoimaansa mahdollisimman suurilla näytöksillä. Voimistelijat olivat harjoitelleet ohjelmia kotiseudullaan etukäteen lähetetyn ohjelman pohjalta.
Niin liittojuhlan kuin suurkisojen avajaisohjelmassa voimistelu näkyi vahvasti. Suurkisojen avajaisjuhlan 35 000 katsojaa saivat ihasteltavakseen Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton valiovoimistelijoiden esityksen, jota kiiteltiin komeaksi. Suurkisojen ja liittojuhlien osallistujille pääsy esiintymään stadionilla oli kokemus itsessään.
Eksoottisempaa liikuntaa nähtiin maailman nuorison ja ylioppilaiden festivaaleilla 1962. Stadionille esitettiin festivaalien aikana voimistelu- ja tanssinumeroita. Etenkin Afrikan ja Etelä-Amerikan maiden edustajien esitykset olivat Suomessa ennennäkemättömiä. Festivaalin liikunnallinen anti jäi kuitenkin kommunistien ja kansandemokraattien järjestämän tapahtuman herättämän polemiikin alle.
Miesvoimistelun harrastus hiipui 1940-luvulta lähtien. Näytökset jäivät 1960-luvulla käytännössä kokonaan naisten vastuulle. Niissä painottuivat 1980-luvulle asti naisvoimistelun perinteiset lähtökohdat: isänmaallisuus, kurinalaisuus ja täsmällisyys. TUL:n voimistelijat korostivat isänmaallisuuden sijaan työnväen joukkovoimaa. Perinteeseen pohjautuvia esityksiä nähtiin 1950–1970-lukujen liittojuhlissa ja suurkisoissa. Eri kokoonpanot tulivat areenalle vuorotellen, mikä teki tapahtumista pitkiä.
Suomalaisen voimistelun uudet tuulet
Voimistelunäytösten luonne muuttui 1980-luvun kuluessa. Yleisurheilun vuoden 1983 MM-kisojen avajais- ja päätösnäytöksissä nähtiin Raija Riikkalan laatima koreografia, jossa perinteet yhdistyivät uuteen ilmaisuun. Koreografia perustui Suomen Suvi-esitykseen, joka oli edellisvuonna herättänyt suurta innostusta Zürichissä Gymnaestrada-festivaaleilla. Helsingin MM-toteutukseen osallistui 768 valiovoimistelijaa 88 seurasta eri puolilta Suomea.
TUL:n yhdeksännessä liittojuhlassa 1989 stadionin nurmella nähtiin lähes 8 000 esiintyjää. Koreografiryhmä suunnitteli luontoaiheisen ohjelman, jonka osat olivat sade, aurinko, tuuli ja tuuliviiri, humiseva metsä, pyörremyrsky ja tuli. Eri osien välillä ei ollut taukoja. Näin luovuttiin aikaa vievistä tulo- ja poistumisjärjestäytymisistä.
Kokonaisuuden musiikin säveltäneen Markku Silanderin mukaan ohjelmien vaihtojen sujuvuuden varmistaminen teetti töitä. Takakatsomossa nähtiin Eila Uiton jokaisen osan teemaan suunnitelma kuvio, jonka toteutti 1500 valkoiseen t-paitaan ja lippalakkiin pukeutunutta eläkeläistä nelivärisin viuhkoin. Tämä lisäsi ohjelmien tehoa ja vangitsi yleisön huomio ohjelmien vaihtuessa.
SVUL:n Suurkisoissa 1990 Olympiastadionin nurmella nähtiin Donna Mobile, johon musiikin sävelsivät Matti ja Pirjo Bergström. Näytöksessä esiintyi peräti 13 800 voimistelijaa.
Gymnaestradan osallistujien voi hyvällä syyllä pääsevän esiintymään perinteikkäällä voimisteluareenalla. Yksi suomalaisen voimistelun päänäyttämöistä muuttuu kansainvälisyyden foorumiksi. Samalla Helsinki liittyy Amsterdamin ja Berliinin olympiastadionien seuraan Gymnaestradan näyttämönä.
Teksti: Jouko Kokkonen
Lähteitä: Aino Sarje Suomalaisen naisvoimistelun kenttänäytösten tyylisuunnat. Liikunta & Tiede 1 / 2011. Jouko Kokkonen. Suomalainen liikuntakulttuuri – juuret, nykyisyys ja muutossuunnat. Suomen Urheilumuseo 2015.
Linkki: Suomen Suurkisat 1947, https://www.youtube.com/watch?v=OxTUpM_-iQg
